Paateista

Paateista

Kustavi on ryhmä saaria, ja paatti eli vene on aina ollut tärkein ja välttämätön kulkuneuvo. Lähes jokaisella talolla oli oma laiturinsa ja rantahuoneensa, jossa veneitä säilytettiin. Kustavilaisista venemalleista tavallisin oli kaksipurjeinen seilipaatti. Veneisiin alettiin asentaa moottoreita 1920-lvulta alkaen, mutta saaristolaisten työveneissä olivat purjeet tavallinen näky vielä sotien jälkeiseen aikaan saakka.

Museoalueella voi tutustua saariston alkuperäisiin veneisiin. Omassa katoksessaan pihamaalla on vuonna 1895 Vartsalan Anavaisilla rakennettu verkkovene, “kutupaatti“. Kansanomaisella nimellä viitataan silakanpyynnissä käyttettyihin veneisiin. Se on tyypillinen kustavilainen paatti, jolla on kalastuksen ohella hoidettu jokapäiväisiä kuljetuksia, mutta käyty myös Kivimaalla kirkossa ja joskus Turussakin asti kaupanteossa. Malliltaan samankaltaiset veneet ovat tyypillisiä koko Lounais-Suomen saariston ja Ahvenanmaan alueilla.

Kustavin asukkaiden yhteydenpito muualle on ollut vielä 1900-luvun alkupuolelle asti sidoksissa vesiliikenteeseen. Höyrylaivat liikennöivät Salon, Turun ja Uudenkaupungin välillä 1800-luvun puolivälistä alkaen, joten höyrylaivaliikenteen piiriin Kustavi pääsi jo varhain. Tieverkosto lossiyhteyksineen puolestaan kehittyi vaiheittain 1900-luvun alusta alkaen. Ensimmäinen lauttayhteys Kustavin Rahista Taivassalon Helsinkiin avattiin 1930-luvulla. Aluksi liikennöinnistä huolehti moottoriveneen hinaama proomu. Lauttaliikenne Ströömin yli Kivimaalta Vartsalaan saatiin vuonna 1953. Samana vuonna valmistui tie Kaurissaloon. 1960-luvulle mennessä tietä pitkin pääsi melkein kaikkiin Kustavin kyliin. Mantereen ja Kivimaan saaren yhdistävä Kaitaisten silta valmistui vuonna 1982.

Paatti eli vene oli saariston asukkaille välttämätön kulkuväline aikoina, jolloin lossiyhteyksiä ja siltoja ei vielä ollut.

Kirjallisuutta:

Aaltonen, Elsa. 2002. Kustavin menneisyyttä.Turku.

Heervä, I. & Joutsamo,T. 1983. Kustavin historia. Uusikaupunki.