Yläkerrassa on Kustavin alueen kalastukseen, merenkulkuun ja maatalouteen liittyvää esineistöä sekä käsitöitä, leluja ja pelejä.
Esillä on vanha pyykkikone Pyykki-Maija 1930–1950-luvulta. Myöhemmin pyykkikoneita käytettiin maaseudulla yleisesti siemenviljan peittaukseen. Peittaus tarkoittaa siemenviljan käsittelyä suoja-aineella sienikasvustoa ja tuhohyönteisiä vastaan.Kalastusvälineistä esillä on muun muassa rysien eli katiskansukuisten pyydysten osia sekä muihin kalastusvälineisiin liittyviä verkonpainoja ja kohoja. Osaan kohoista on merkitty talojen puumerkkejä.Sukkulamaista puusta valmistettua kalasumppua tarvittiin kalojen elävänä säilyttämiseen. Sitä säilytettiin rantavedessä ja hinattiin veneen perässä.Sininen latikko oikeassa alakulmassa on vanha, saaristossa käytössä ollut eväsastia, ”kiiskiskuutto”. Takaseinältä löytyy laivan kulkuvalo, joka on ollut kiinnitettynä laivan kylkeen lasi kohti kulkusuuntaa. Seinään nojaa iso, puusta valmistettu pilssipumppu tai vuotovesipumppu, jolla ylimääräinen vesi saatiin pois laivasta.Kuvan etualalla on avoinna merimiesarkku. Merimatkat olivat usein pitkiä, ja arkussa merimiehet säilyttivät kaiken matkoillaan tarvitsemansa. Arkuissa pidettiin vaatteita, työkauluja, kirjeitä, kirjoja ja arvoesineitä. Usein arkut maalattiin koristeellisiksi. Arkun oikealla puolella on kulmien mittaamiseen käytetty oktantti. Merenkulkijat käyttivät oktanttia paikanmäritykseen.Nämä pirtukanisterit ovat peräisin kieltolain ajalta 1920-30-luvuilta. Tuolloin trokarit salakuljettivat viinaa saariston läpi kaupunkeihin. Pirtukanistereita kuljetettiin niin sanotuissa pirtutorpedoissa, joita vedettiin veneiden perässä. Yhteen torpedoon saattoi mahtua jopa 70 kanisteria.Rukeilla valmistettiin kehräämällä villasta lankaa. Poljettavat rukit yleistyivät Suomessa 1700-1800-luvuilla. Museon rukit ovat malliltaan niin sanottuja vinorukkeja, joissa rukin penkin sento on vino. Kehrääminen oli niaisten työtä. Takaseinällä on keritsimiä sekä pitkäpiikkiset häkkilät, joilla puhdistettiin villaa ja hamppua.
