Emännän kirkkomatka
Sunnuntaisin Kustavin kylistä kuljettiin Kivimaalle kirkkoon. Matka taitettiin usein jalan tai veneellä, jolloin isommassa paatissa matkusti monta kyläläistä yhdessä. Kirkkoon pukeuduttiin pyhävaatteisiin, joita varjeltiin tarkoin likaantumiselta ja kulumiselta. Niinpä naiset saattoivat matkan ajaksi pakata kenkänsä ja silkkihuivinsa käsilaukkuun, ja jos matka oli pitkä saatettiin ottaa mukaan myös leipää evääksi. Kirkonmäellä syötiin leipä, laitettiin kengät jalkaan, kirkkosilkki päähän ja mentiin kirkkoon.
Volter Kilpi kertoo entisajan kirkkomatkoista näin:
”Ja mikä vilke metsikössä ennen kirkkomäelle saapumista! Siellä pukeutui naisväki ”kirkkotaattiin”. Hajuheinälle tuoksuvat kahisevat silkit kirvotettiin nyyteistään ja solmittiin päähän, mustat juhlapuvut tai kukalliset kattuunihameet irrotettiin solmuistaan ja silitettiin rypyistään ja kaikella tavalla mallattiin ja siisitiydyttiin. Kun sitte oli tuokio seisoskeltu kirkkomaalla, tavattu ja puhuteltu pitäjäläisiä tuttavia ja kuultu kuulumiset, siirryttiin vähitellen kirkkoon, jossa tarkasti asetuttiin naiset naisten puolelle, miehet miesten puolelle, kunkin talon väki omiin määrättyihin penkkeihinsä ja kuunneltiin pitkää vanhanaikaista, tuntikaupalla pidettyä saarnaa”.
Volter Kilpi: Kustavin muinaisia I, teoksessa Assmann Eeva-liisa ja Dietrich: Kustavin muinaisia. Volter Kilven Seuran julkaisuja 8. Helsinki 2001
