Amerikan siirtolaisuus
Vuosisadan vaihteessa ja 1900-luvun alun vuosikymmeninä Euroopasta muutti Pohjois-Amerikkaan kymmeniä miljoonia ihmisiä. Suomesta oli Atlantin taakse lähtenyt ensimmäiseen maailmansotaan mennessä noin 330 000 siirtolaista. Kustavista lähtijöitä oli tuohon aikaan noin 500; muuttoliike jakaantui kolmelle vuosikymmenelle. Eniten siirtolaisia lähti vuonna 1906, jolloin Amerikkaan muutti 51 kustavilaista (vuonna 1905 kunnan asukasluku oli noin 2500).
Valtameren taakse lähdettiin paremman toimeentulon toivossa, ja joskus seikkailunhalukin oli syy lähtöön. Myös Kaliforniassa tehdyt kultalöydöt saattoivat houkutella matkaan. Suurin osa Kustavista lähteneistä siirtolaisista oli nuoria ja usein naimattomia. Miehiä lähti jonkin verran enemmän kuin naisia. Laivalipun hinta tuohon aikaan oli suunnilleen yhtä paljon kuin rengin vuoden palkka, joten siirtolaiseksi lähteminen ei ollut kaikille taloudellisesti mahdollista.
Amerikan morsiuspuku ja huntu
Kaikki siirtolaiset eivät jääneet Amerikkaan pysyvästi, vaan tarpeeksi maailmaa nähtyään ja ehkä rahaakin tienattuaan he palasivat takaisin kotiseudulleen. Nykyisissä kustavilaisissa on sellaisia, joiden vanhemmat ovat palanneet Amerikasta. Eräs tarina kertoo Ida Aallosta, jonka morsiuspuku kuuluu Kustavin museon kokoelmiin. Ida Aalto ja Jaani Koskinen vihittiin avioliittoon New Yorkissa vuonna 1922. Liitto kesti kaksi viikkoa. Toiseen avioliittoon Ida Aalto vihittiin Kustavissa kustavilaisen miehen kanssa vuonna 1933. Tämä avioliitto kesti kuolemaan saakka. Ida lainasi huntuaan kustavilaisille morsiamille, koska tuohon aikaan ei useimmilla ollut varaa omaan morsiushuntuun. Ainakin 19 nuorta naista on sanonut ”tahdon” tämä huntu hiuksillaan.
Amerikan arkku
Muisto Amerikasta on myös matka-arkku eli ”kistu”, joka esillä museon salissa. Arkku on kuulunut kustavilaiselle Ida Rautaselle (s.1894), joka matkusti nuorena kolme kertaa Amerikkaan. 1930-luvulla hän palasi lopullisesti takaisin Kustaviin. Ida Rautanen toi mukanaan tämän Bostonissa valmistetun matka-arkun.
Moni jäi kuitenkin Atlantin taakse. Suomeen jäänyttä sukua muistettiin kirjein ja postipaketein. Moni kustavilainen voi muistaa lapsuudestaan vaikkapa Amerikan-tädin lähettämät värikkäät karkit. Joskus kävi niin, että Amerikan-paketissa tuli melko turhaa tavaraa: lähetettiin kimaltavia koruja ja ylellisyystavaraa, vaikaa koti-Suomessa saattoi olla pulaa arkivaatteista ja tarvekaluista. Silloin hienot korut pantiin vain lipaston päälle ihailtaviksi.
Kirjallisuutta:
- Aaltonen, Elsa. 2002. Kustavin menneisyyttä.Turku.
- Heervä, I. & Joutsamo,T. 1983. Kustavin historia. Uusikaupunki.