Vuosisadan vaihteessa ja 1900-luvun alkuvuosikymmeninä Kustavistakin lähti nuoria miehiä ja naisia Amerikkaan. Yhteensä Kustavista noina vuosina lähti 500 siirtolaista, mikä on ollut väkilukuun (v. 1905 vajaat 2500) suhteutettuna suuri määrä.
Ameriikan morsiuspuku ja huntu
Kaikki siirtolaiset eivät jääneet Amerikkaan pysyvästi, vaan tarpeeksi maailmaa nähtyään ja ehkä rahaakin tienattuaan palasivat takaisin kotiseudulleen. Nykyisissä kustavilaisissa on sellaisia, joiden vanhemmat ovat palanneet Amerikasta. Eräs tarina kertoo Ida Aallosta, jonka morsiuspuku kuuluu Kustavin museon kokoelmiin. Ida Aalto ja Jaani Koskinen vihittiin avioliittoon 1922 New Yorkissa. Liitto kesti kaksi viikkoa. Toiseen avioliittoonsa Ida Aalto vihittiin Kustavissa kustavilaisen miehen kanssa vuonna 1933. Tämä avioliitto kesti kuolemaan saakka. Ida lainasi huntuaan kustavilaisille morsiamille, koska tuohon aikaan ei tavallisilla ihmisillä ollut varaa omaan morsiushuntuun. Ainakin 19 nuorta naista on sanonut "tahdon" tämä huntu hiuksillaan.
Ameriikan arkku
Kustavilainen Amerikan-muisto on myös matka-arkku, joka on esillä museon salissa. Se on kuulunut kustavilaiselle Ida Rautaselle, s. 1894, joka kävi nuorena 3 kertaa Amerikassa. 30-luvulla hän kuitenkin tuli lopullisesti takaisin Kustaviin. Ida Rautanen toi mukanaan tämän Bostonissa valmistetun matka-arkun.
Moni kuitenkin jäi Atlantin taakse. Suomeen jäänyttä sukua muistettiin postipaketein. Moni kustavilainen voi lapsuudestaan muistaa vaikkapa Amerikan-tädin lähettämät värikkäät karkit. Joskus kävi niin, että Amerikan-paketissa tuli melko turhaa tavaraa: lähetettiin kimaltelevia koruja ja ylellisyystavaraa, vaikka koti-Suomessa saattoi olla pulaa arkivaatteista ja muista tarvekaluista. Silloin hienot korut pantiin vain lipaston päälle ihailtaviksi.
